”Tulevaisuus... se näyttää hyvältä...”: – Mirjan opiskelutarina

Tämä on Mirjan opiskelu- tarina. Tarinassa kuvataan nuoren opiskelijan opintopolkua toisen asteen ammatillisen koulutuksen sosiaali- ja terveys- alan opinnoissa, kohti lähihoitajan tutkintoa ja työelämää, kohti vanhustyön ammattilaisuutta. Mirja ei ole koskaan kokenut koulunkäyntiä omaksi jutukseen, hän kokee oppivansa työn ja tekemisen kautta. Mirjaa voidaan kuvata koulukielteiseksi tai kouluallergiseksi (vrt. Takala 1992). Tämän ominaisuuden Mirja itsekin tunnistaa itsessään ”Koulukielteisyys ... hmm... no se johtuu aika paljon varmaan lapsuuden huonoista koulukokemuksista ja muutenkin ns. huonosta lapsuudesta. Ja sitten siitä, että mä voisin nukkua aina vaikka koko päivän ja kouluun kun yleensä aina pitää herää niin aikasin. Töissä on sitten eri juttu, koska saa tehdä just sitä mitä haluaa, eli olla ihanien asiakkaiden kanssa, ja siitä vielä maksetaan :) Koulu taas on tylsää tunneilla istumista, ja mitään uutta tietoo ei tule, ja maikat valittaa, kun tupakka haisee ja miks olet myöhässä ja nyt saat rästitehtäviä ja blaaaaah ... mua vähän ärsyttää, kun joku muu kontrolloi mun elämää kun minä itse! JA KUKA HULLU NYT KOULUSTA TYKKÄÄ? Mä olen niin onnellinen kun oikeesti nyt valmistun :D” (Mirja 21.5.2006, sähköpostiviesti) keväällä 2005. Tämän lisäksi toimin itse Mirjan opettajana yhdessä aineessa yhden lukuvuoden ajan, syksystä 2003 kevääseen 2004. Haastattelut on litteroitu ja niistä on tarinaan poimittu opintopolun eri vaiheita: valintoja, polulla kulkemista haitanneita ”kiviä ja kantoja”, sekä positiivisia, merkityksellisiä oppimiskokemuksia. Tarinassa on mukana runsaiden lainausten myötä vahvasti Mirjan oma ääni, onhan tämä hänen tarinansa.     &nbsp